Pieni on Suurin 2/18: Leikki kuuluu kaikille

Kun varhaiskasvatusryhmän päivärytmi muutetaan, ja aikuinenkin heittäytyy leikkimään, koko yhteisö hyötyy.

Lähes kaikki muistavat lapsuuden kesät lämpiminä ja talvet lumisina, mutta mitä muistat lapsuutesi leikeistä? Mitä nousee ensimmäisenä mieleen? Mikä tunne, millainen intensiivisyys? Mitkä asiat leikeissä toistuivat? Otitko niistä jotain mukaan aikuisuuteen?

– Varhaiskasvatuksesta on puuttunut hassuttelu, huumori, riehakkuus ja karnevaalitunnelma. Aloimme työryhmässä miettiä, voisiko työyhteisöön tuoda enemmän leikillisyyttä? Mitä se voisi tarkoittaa aikuisten välisessä työskentelyssä, tai aikuisessa itsessään? Olisiko niin, että leikki on väylä kasvattaa luovia ja innovatiivisia ihmisiä? Espoon kaupungin varhaiskasvatuksen asiantuntija, Ilkka Tahvanainen kysyy.

Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa leikin kehittämistyön parissa työskennellyt Tahvanainen kannustaa varhaiskasvattajia heittäytymään mukaan lasten leikkeihin.

Kun pääkaupunkiseudun 25 päiväkodissa annettiin enemmän tilaa leikille, koko päiväkodin hyvinvointi lisääntyi. Yhteisöt, joissa aikuisten heittäytyminen leikkiin lisääntyi, työviihtyvyys parani, ja jopa sairauspoissaolot vähenivät. Töissä alkoi olla kivaa.

– En oikeastaan pidä käsitteestä vapaa leikki. Se synnyttää usein ihmisissä ajatuksen, että leikki  on tavoitteetonta ja merkityksetöntä, jossa aikuisella ei ole erityistä roolia. Asia on kuitenkin päinvastoin.

 

Leikkiminen on yleismaailmallista

Leikkiminen on osa lasta, kaikki maailman lapset leikkivät. Leikillä on siis ihmiselon kannalta jokin syvempi merkitys ja tarkoitus.

– Leikissä lapsi hakee kontaktia itseensä, toisiin ihmisiin sekä ympäristöön. Leikkiessä lapsi oppii tulemaan toimeen toisten kanssa. Nämä vuorovaikutustaidot, luovuus ja ongelman ratkaisutaidot ovat merkityksellistä osaamista myös lapsen tulevaisuudessa.

Leikki on muodoltaan joustava. Eri ikäiset ja eri kulttuuritaustoista tulevat lapset pystyvät tarttumaan siihen, mikä omalta osaltaan haastaa varhaiskasvatusryhmät tarkkailemaan oppimisympäristöään. Onko ympäristössä tarpeeksi kulttuurisia vihjeitä, jotta eri kulttuurista tulevat lapset pystyvät kokemaan osallisuutta leikissä?

– Joskus leikistä tehdään liian kiiltokuvamaista. Leikkiin kuuluvat kuitenkin kaikki draaman kaaret. Siinä on ääntä, vauhtia ja kipukohtia. Leikissä käydään läpi ristiriitatilanteita. Mukana on vastavoimat, ratkaisut ja voittaminen, Tahvanainen luettelee.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 2/18, joka ilmestyi 2.3.  Teksti Päivi Romppainen, kuva Tapani Romppainen.