Pieni on Suurin 4/18: Lapsi on osallinen

Sidosryhmäpäällikkö Minna Mannert on perehtynyt osallisuusajatteluun ja yhteisöllisyyden rakentamiseen.

 LAPSITEOLOGIA NOSTAA LAPSEN SEURAKUNNAN KESKIÖÖN

 Keskustelu lapsen osallisuudesta seurakunnassa on tervehdyttänyt kirkkoa. Lapset seurakunnan keskiössä haastavat koko seurakunnan pohtimaan, kenen kirkko oikein on.

Lapsiteologian ajatukset perustuvat, paitsi evankeliumin sanomaan, myös YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen toteuttamiseen käytännössä tarvitaan dialogista asennetta ja rohkeutta, Minna Mannert toteaa.

Se, että lasta itse oppimaan, ei ole kovin uusi ajatus, mutta miten se toteutuu seurakunnissa ja lapsen hengellisen kasvun tukemisessa?

– Lapsen asettaminen keskiöön on seurakunnille varsin tuttua. Silti on hyvä pysähtyä miettimään, mitä lapsiteologia itselle merkitsee. Lapsiteologia herättää yleisestikin myönteisen mielikuvan kirkosta yhteisönä, jossa pientä kuunnellaan.

Osaamiseen, osallisuusajatteluun ja yhteisöllisyyden rakentamiseen perehtynyt kouluttaja Minna Mannert tarkastelee lapsen osallisuutta seurakunnassa itselleen tärkeästä viitekehyksestä, Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikasta.

Heli Inkinen

Painava pää kuihduttaa kehon

Teologian tohtori Heli Inkinen kokee lapsiteologian seurakunnan keskeiseksi tehtäväksi. Elämäntilanteista ja -kysymyksistä nouseva teologia tulee keskelle ihmisen arkea.

– Olen lopen kyllästynyt dogmaattis- ja systemaattispainotteiseen teologiaan. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa keskiössä ei ole pään teologia, vaan pikemminkin eletyn elämän ja kehon teologia. Tähän kaikkeen liittyy liikkuvan ja ihmettelevän lapsen kokemus uskosta, uskonnoista ja kirkosta.

Inkinen on vieraillut useasti Turun arkkihiippakunnan sisarkirkossa, El Salvadorin luterilaisessa kirkossa, jossa lapset saavat olla näkyvästi läsnä.

– Jumalanpalveluksessa kaikki lapset tulevat eteen laulamaan ja tulevat siten nähdyiksi. Laulun jälkeen he menevät omaan pyhäkouluun ja palaavat takaisin yhteiseen ehtoollishetkeen.

El Salvadorissa elämän teologian syntyyn 80-luvulla ovat olleet vahvasti vaikuttamassa perusyhteisöliike ja vapautuksen teologia.

– Elämän teologia on heidän luterilainen sovelluksensa vapautuksen teologiasta. Kirkko lähti maan sisällissodan jaloissa vahvasti diakonisella otteella mukaan vähäosaisten ja sorrettujen arkeen, ja alkoi tukea muun muassa pakolaisia ja siirtolaisia.

Kristillinen usko kasvaa vahvasti Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Inkisen mukaan meidän kannattaisi ottaa oppia sieltä, missä kristinusko kukoistaa.

– Olemme Suomen kirkossa vielä hyvin sisäänpäin kääntyneitä ja Länsi-Euroopan teologiaan jumittuneita. Jos jatkamme painavan pään teologialla, kirkkomme tulee näivettymään.

Teksti Päivi Romppainen  Kuvat Tapani Romppainen

Heli Inkisen ja Minna Mannertin haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numeroissa 4/18 (ilmestyi 30.7.)