PoS 1/20: Leikillisiä kohtaamisia taaperoryhmissä

Kasvatustieteen tohtori Annukka Pursin erityisen mielenkiinnon kohteena ovat leikilliset kohtaamiset, joissa aikuinen aktiivisesti osallistuu leikkiin useamman lapsen kanssa. 

– Aiemmin on todettu, että taaperoiden leikki on tyypillisesti rinnakkaisleikkiä, esineleikkiä ja aikuisen ja lapsen välillä tapahtuvaa toimintaa. Tutkimukseni osoittaa, että leikilliset kohtaamiset ovat mahdollisia myös isoissa ryhmissä kuvittelu- ja roolileikin maailmassa. Tämä on uusi löytö.

Leikin rakentuminen

Leikkiessään lapset kertovat tarinoita itsestään ja elämästään, jostakin heille tärkeästä ja heitä puhuttelevasta. Jos leikki ajatellaan pieneksi kertomukseksi, se avautuu välittömästi vain leikkijälle itselleen.

– Yhteisen leikin rakentumisen kannalta näyttäisi olevan tärkeää, että lapsilla on riittävän samankaltaisia elämänkokemuksia. Kun lapsilla on jaettua kokemuspohjaa esimerkiksi kaupassa tai kirkossa käymisestä, bussilla matkustamisesta, saunomisesta sekä ruuanlaiton ja pyykinpesun katsomisesta, ovat nämä oivallista ainesta yhteisen leikkikertomuksen rakentumiselle. Aikuisen tehtävänä on yrittää poimia näitä yhteisen ymmärryksen siemeniä, tehdä niitä näkyväksi ja rikastaa.

Yhdessä taaperoryhmässä aikuiset ja lapset leikkivät saunomista. Penkeistä tehtiin lauteet, pahvilaatikosta kiuas, tuotiin kotoa oikea löylykauha ja pyyhkeitä. Vessapaperirullista askarreltiin suihku.

– Päiväkotipäivä alkoi aamusaunalla. Saunanlauteilla heitettiin löylyä, juteltiin kuulumisista ja laulettiin lempilauluja. Tämä on aikuisten ja taaperoiden yhteistä kuvitteluleikkikulttuuria.

Ryhmässä osa lapsista ei välttämättä osallistu leikkiin, mutta nauttii toisten leikin seuraamisesta.

– Erityisesti taaperolle on tärkeää saada katsoa, kun toiset leikkivät. Jos lapsi on leikin liepeellä, mutta katse on poissaoleva, hän ei ole leikissä mukana. Leikissä mukana olevan aikuisen tulee kääntää katseensa näihin lapsiin ja kutsua siten heitä mukaan. Saunanlauteilta täytyy muistaa seurata myös niitä lapsia, jotka eivät ole mukana. Täytyy pohtia, mikä leikkikertomus näitä lapsia puhuttelisi.

 

Leikin tunnistaminen

Sanojen vielä puuttuessa pienten lasten leikkiin kutsuminen on kujeilevien katseiden vaihtamista, hyppimistä, nauramista ja juoksemista.

– Pienten lasten yhteinen leikki syntyy siitä, kun kohtaamiseen pulpahtaa leikillisiä elementtejä kuten naurua, iloa ja toistoa. Myös surun ja vihan sävyjä voidaan leikkiä yhdessä. Tunneviestien saumattomasta jakamisesta ja vastavuoroisuudesta voimme nähdä, että lapset toimivat yhdessä. Usein yhteinen leikki lähtee siitä, että lapsi alkaa tehdä toisen lapsen vieressä jotain. Hän lähtee ehkä juoksemaan, katsoo taakseen ja kutsuu kehollisilla viesteillä mukaansa.

Taaperoiden leikki onkin usein varsin äänekästä, yhteistä nauramista, juoksemista ja hyppimistä. Aikuista meteli saattaa häiritä ja ärsyttää.

– Meidän tulisi osata antaa arvo tämänkaltaiselle toiminnalle. Olisi ensin katsottava, tapahtuuko tässä jotain tärkeää ennen kuin mahdollisesti keskeytetään äänekkään leikin.

Taaperot vertaisryhmässä

Vapaan leikin ja piiritilanteiden lisäksi leikillisiä kohtaamisia syntyy myös siirtymätilanteissa ja ulkoilun aikana. Pursin tutkimuksen yksi löydöistä onkin, että jo ihan pieni lapsi pystyy luomaan leikillisiä kohtaamisia kaverinsa kanssa. Kohtaamiset voivat kasaantua päivän aikana ja pulpahtaa esiin pitkin päivää eri tilanteissa, mikä luo pohjan ystävyyssuhteille.

– Aikuisten tulisi seurata, ketkä hakeutuvat toistuvasti toistensa seuraan päivän aikana. Jo taaperoikäisten lasten ystävyyssuhteita tulisi tukea. Sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kouluun ja kaverisuhteisiin.

Tämän lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, että lapsi oppii leikkimään myös monen lapsen välisissä ryhmissä.

– Usein lapsella saattaa olla alakoulussa yksi ainoa paras kaveri, ja leikkiminen esimerkiksi kolmistaan saattaa olla vaikeaa. Vuorovaikutustutkimukset osoittavat, että kolmen kesken vuorovaikutussuhteen rakentaminen on huomattavasti hankalampaa. Olisi iso merkitys, jos varhaiskasvatuksen yhteiseksi tavoitteeksi voitaisiin ottaa aikuisten ja lasten yhteinen leikki isommissa ryhmissä.

Leikin kehittymisen kannalta on tärkeää, että taaperoiden leikeissä olisi välillä mukana myös yli kolmevuotiaita lapsia.

– Vanhemmat lapset pystyvät tuomaan leikkiin kuvitteluelementtejä ja tapahtumien ketjuuntumista. Silloin pienimpien on helpompi tulla mukaan aikuisen ja lapsen väliseen leikkiin. Kun ryhmässä on mukana myös vanhempia lapsia, leikilliset kohtaamiset ovat pitkäkestoisempia.

Teksti Päivi Romppainen  Kuvat Tapani Romppainen

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 1/2020, joka ilmestyi 10.1.