PoS 3/19: Yhdenkään vanhemman ei tulisi joutua olemaan yksin

”Koska kasvatamme lasta tähän yhteiskuntaan, emme voi tehdä sitä yksin”, sanoo varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kalland.

Luontaisten sosiaalisten verkostojen vähentyessä yhteiskunnan eri toimijoiden tarjoamat sosiaalisen tuen palvelut tukevat perheiden hyvinvointia. Eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä päästään perheiden kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys on toksinen tila. Yhdenkään vanhemman ei tulisi joutua olemaan yksin.

– Koska kasvatamme lasta tähän yhteiskuntaan, emme voi tehdä sitä yksin. Väittäisin, että vanhemmuutta ilman tukea ei oikeastaan ole. Siksi se on niin kokonaisvaltainen asia.

Aina sosiaalisen tuen ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä.

– Tukea on myös se, että voi jutella rennosti, tulla kuulluksi ja olla myös itse antamassa tukea.

Vertaisryhmissä on vastavuoroisuutta.

Kallandin mielestä on hyvä asia, että pienten lasten vanhemmat hakeutuvat toistensa seuraan. Siihen tarvitaan riittävästi matalan kynnyksen paikkoja, jonne vanhemmat voivat kokoontua muiden vanhempien kanssa. Perhekeskukset, -kahvilat ja -kerhot saavat Kallandilta kiitosta.

– Olen joskus kysynyt äideiltä, kumpi on pahempi, yksinäinen äiti kotona ja itkevä vauva vai kymmenen äitiä perhekahvilassa ja kymmenen itkevää vauvaa. Äitien mielestä ensimmäinen vaihtoehto on ehdottomasti pahempi.

Ryhmässä oleminen samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa on helpottavaa. Ryhmä rauhoittaa kaikkia.

– Vertaisryhmä voi tutkitusti vähentää vanhempien masennusta ja stressiä, kohentaa hyvinvointia sekä tukea parisuhdetta. Myös Isät hyötyvät ryhmätuesta, eikä tuen tarvitse olla sukupuolittunutta. Sekaryhmät, joissa äidit ja isät ovat yhdessä vauvojensa kanssa toimivat loistavasti.

 

Perheiden tukipalvelut

Suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista perheiden tukipalveluista tärkein ja keskeisin on neuvola. Aiemmin neuvolan toiminta keskittyi ensisijaisesti seuraamaan lapsen fyysistä kehitystä. Nyt neuvolat tekevät laajoja terveystarkastuksia, joissa kartoitetaan laajemmin perheiden hyvinvointia.

– Osassa neuvoloista työskentelee myös perhetyöntekijöitä. Tarvittaessa he menevät perheen kotiin auttamaan ja etsimään heille muita tukimuotoja.

Kun Imatralla herättiin huomaamaan nopeasti nousevat lastensuojelun kustannukset, kaupunki alkoi tarjota ennalta ehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita. Perhetyöntekijät vierailivat kodeissa ennen ja jälkeen vauvan syntymän. Enemmän tukea tarvitsevat saivat apua enemmän. Uusi toimintamuoto on vähentänyt lastensuojelun tarvetta ja kustannuksia.

Kalland on ollut mukana tutkimassa sekä suomalaisten että japanilaisten pienten lasten äitien hyvinvointia. Suomessa neuvolatoiminnalla on jo pitkät perinteet, mutta Japanissa sitä vasta kehitetään. Suomessa lähes kaikki vauvojen äidit (99,7%) tukeutuvat neuvolan palveluihin.

– Neuvolan merkitys äitien hyvinvointiin oli huomattava. Japanissa äitien hyvinvointiin vaikuttivat isovanhemmat. Jos heitä ei ollut, Japanissa oli kovin yksinäistä olla äiti. Suomessa äitien hyvinvointiin vaikutti myös vahvasti puoliso. Japanissa puolisoon ei voi tukeutua samalla tavalla.  Siellä isät tekevät pitkiä työpäiviä ja ovat  vähemmän läsnä perheen arjessa.

Neuvolan lisäksi tukea on tarjolla muun muassa perhe- ja parisuhdeneuvoloissa. Tuki voi olla suureksi avuksi, jos tuen piiriin osaa hakeutua ja pääsee ajoissa.

– Elämme kulttuurissa, jossa pitäisi pärjätä itse. Toivon, että tämä olisi pikkuhiljaa murtumassa. Hyvinvointiin kuuluu, että vaatimusten ja käytössä olevien voimavarojen väliin jää pientä väljyyttä. Jos voimavaroista on jo 100 % käytössä, ja joku pieni vastoinkäyminen tapahtuu, koko systeemi kaatuu.

Kun voimavarat ovat vähissä, elämä voi kapeutua eikä itse näe enää vaihtoehtoja.

– Ammatillinen tuki voi tuoda tällaisiin tilanteeseen uusia näkökulmia.

 

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 3/19 (ilmestynyt 26.4.)

Teksti Päivi Romppainen   Kuva Tapani Romppainen