PoS 6/19: Mihin suomalainen varhaiskasvatus on menossa ja kenen ehdoilla?

Millä varhaiskasvatuksen laatua mitataan? Ja kuka todellisuudessa ohjaa varhaiskasvatusta? Aiheesta keskustelevat psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen ja Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Lasse Lipponen.

– Tällä hetkellä lapsuus ei ole itseisarvo, vaan se nähdään pikemminkin valmennuskurssina työelämään, mikä ei ole kehityspsykologian mukaista ajattelua. Lapsen jokaisella aikakaudella on oma kehitystehtävänsä. Emme voi ajatella, että yksi vaihe valmentaisi seuraavaan. Aivan kuin väittäisin, että teidän työelämällänne ei ole mitään merkitystä, vaan sillä valmennetaan teitä vanhuuteen, Liisa Keltikangas-Järvinen vertaa.

Julkisessa keskustelussa käsitys lapsuudesta on kapeutunut.

– Varhaiskasvatuksen tulisi sinällään tuottaa lapselle iloa ja nautintoa ilman, että siitä seuraa jotain aikuisuudessa. Tätä keskustelua ei käydä, vaan varhaiskasvatuksen merkitystä perustellaan tulevaisuuden vaikutuksilla.

Vaikutusten vaikea todentaminen

 Varhaiskasvatuksen pidempiaikaisia vaikutuksia on vaikea näyttää toteen. Vaikutus ulottuu noin kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen, ei pidemmälle. Toinen kysymys on, pitääkö sen riittää pidemmälle?

– En sano, ettei varhaiskasvatuksella olisi mitään pitempiaikaista merkitystä. Meillä ei vain ole siitä mitään näyttöä.

Nykyisessä yhteiskunnassa varhaiskasvatus on välttämättömyys, siksi se on rakennettava mahdollisimman laadukkaaksi.

– Miksi tämä ei riitä? Miksi meidän pitää perustella varhaiskasvatuksen merkitystä valheellisilla argumenteilla?

Keltikangas-Järvisen mukaan yksi kyseenalaisista väittämistä on, että varhaiskasvatus lisäisi tasa-arvoa.

– Kaikki tutkimukset osoittavat, että tehokkaasta varhaiskasvatuksesta hyötyvät parhaiten hyväosaiset lapset. Se ei tasoita eroja, vaan kasvattaa niitä. Esimerkiksi laajan sanavaraston omaava lapsi saa varhaiskasvatuksesta huomattavasti enemmän irti kuin suppean sanavaraston omaava lapsi.

Varhaiskasvatuskeskustelussa tulisikin miettiä tavoitetta. Jos lasten välisiä tasoeroja halutaan pienentää, niihin tulisi olla erilaisia toimenpiteitä. Vai panostetaanko siihen, että kaikki saavat saman kasvatuksen ja opetuksen, jolloin parhaat lähtevät entisestään kukoistamaan.

– Lapsuus on arvo sinänsä. Myös varhaiskasvatus on arvo sinänsä. Sen merkitystä ei tule perustella tutkimusnäytöllä, joka ei ole totta.

Taloudellinen investointi?

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Lasse Lipponen myöntää, että kiinnostus varhaiskasvatukseen on kasvussa juuri Keltikangas-Järvisen mainitsemista syistä. Varhaiskasvatusta pidetään tasa-arvoa lisäävänä ja syrjäytymistä ehkäisevänä taloudellisena satsauksena.

– Nykyiseen käsitykseen lapsuudesta ja koulutuksesta vaikuttavat globaalisesti suurimmat koulutusvaikuttajat OECD ja Maailmanpankki, jotka määrittelevät niin varhaiskasvatuksen kuin koulujenkin sisältöjen suuntaa, Lipponen toteaa.

Käsitys varhaiskasvatuksesta taloudellisena satsauksena lähti liikkeelle tutkimuksista, joissa koulutuksen todettiin olevan hyvä taloudellinen investointi.

-–Tämä on surullista. Milloin olemme antaneet tämän tapahtua? Globaalisti vaikuttava trendi syrjäyttää perinteistä varhaiskasvatusta, ja kognitiivisten taitojen harjoittaminen aloitetaan yhä varhaisemmassa vaiheessa, Lipponen murehtii.

OECD on järjestänyt PISA-testejä myös pikkulapsille. Pilottihankkeessa on ollut mukana kahdeksan maata. OECD:n mielestä hanke on ollut äärimmäisen onnistunut. Nyt testausta laajennetaan myös muihin maihin. Lipponen on Keltikangas-Järvisen tavoin huolissaan lapsuuden itseisarvosta.

– Keitä varten kasvatus- ja koulutusjärjestelmä on olemassa, ja mikä sen perimmäinen tehtävä on? Erittäin harvoin kuulee keskustelua empaattisten ja vahvan moraalin omaavien ihmisten kasvattamisesta, sillä mittaukset perustuvat oppimiseen ja oppimistuloksiin. Elämme kasvatuksen ja opetuksen näkökulmista mielenkiintoisia aikoja.

 Teksti Päivi Romppainen   Kuva Tapani Romppainen

 Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 6/19, joka on ilmestynyt 8.11.

Keltikangas-Järvisen ja Lipposen keskustelu on katsottavissa video-tallenteelta Nuori kirkko ry:n Facebook-sivulta.