Pieni on Suurin 1/18: Vuorovaikutus on avain lapsen kielellisen tietoisuuden kehittymiseen

– Kieli ja oppimisympäristö muuttuvat, mutta tarinat ja lorut kiinnostavat lapsia edelleen, sanoo filosofian tohtori Marja Nurmilaakso.

– Lukeminen ja omien tarinoiden tuottaminen tukevat kielellisen tietoisuuden kehittymistä. Ilman vuorovaikutusta kieli ei kuitenkaan kehity.

Ilman kieltä emme kykenisi ilmaisemaan itseämme. Emme tulisi kuulluksi, emmekä ymmärretyksi. Kieli on kuitenkin paljon enemmän kuin puhuttuja sanoja. Se on ajattelua, oppimista, sosiaalista vuorovaikutusta sekä tunteiden ilmaisemista.

– Kieli on erittäin tärkeä kaikessa oppimisessa, sillä tieto hankitaan ja varastoidaan muistiin kielen välityksellä. Kieli on yhteydessä lapsen koko kehitykseen. Se myös lisää

ajattelun nopeutta ja laajuutta, Nurmilaakso määrittelee.

Jos kaksi- ja kolmevuotiaat lapset pohtivat sanojen merkityksiä. Vähitellen huomio sanan merkityksestä siirtyy kieleen.

Ruotsalainen tutkija Margit Torneus tutustutti 1990-luvun alussa suomalaiset kielellisen tietoisuuden käsitteeseen. Ajatus sanojen ulkopuolisesta tarkastelemisesta oli kuitenkin ollut suomalaisessa varhaiskasvatuksessa jo aiemminkin.

– Useimmat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet kielellisen tietoisuuden merkityksen lapsen myöhemmälle kielelliselle kehitykselle. Lukemaan oppiminen on nykytutkimuksen valossa vaikeaa ilman kehittynyttä kielellistä tietoisuutta, kasvatustieteellisessä tiedekunnassa lehtorina toimiva Nurmilaakso toteaa.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Pieni on Suurin -lehden numerossa 1/18 (ilm. 10.1.)

Teksti: Päivi Romppainen

Kuva: Tapani Romppainen